Kasvattaja

Moi! Olen Susan, reilu kolmekymppinen koiraharrastaja Piikkiöstä. Harrastan omien koirieni kanssa aktiivisesti eri lajeja, mutta IGP on vienyt mennessään. Hyvänä vastapainona sille, minut löytää usein metsäjälkitreeneistä, sekä näyttelykehien laidalla.

Oma kokemukseni palveluskoiramaailmasta, (sekä myös näyttelymaailmasta), ovat muokanneet minulle tietyn mielikuvan, millainen on omaan makuuni ihanteellinen koira. Tavoitteenani on kasvattaa belgianpaimenkoiria, jotka sopivat rotumääritelmään niin luonteensa, kuin raamiensa puolesta. Kasvatan kuitenkin koiria käyttöominaisuudet edellä, unohtamatta kestävää ja toimivaa rakennetta. Arvostan sosiaalisia voimakasviettisiä koiria, jotka ominaisuuksiensa puolesta sopivat harrastukseen, kuin harrastukseen ja kykenevät elämään myös normaalia elämää perheen keskellä. Koiralle on ehdottoman tärkeää omata hyvät hermot. Intohimoni on koira, joka olemukseltaan viestittää voimaa ja rohkeutta, tasapainoa ja vaivatonta liikettä. Koiran tulee puhutella minua. No control - malinoisit myydään vain harrastaviin koteihin, tai työkäyttöön.

TARINA NIMEN TAKANA

Lapsena perheeseemme muutti hovawartnarttu Pippuri. Tämä toimi ponnahduslautana koiraharrastusten maailmaan, ja äkkiä huomasinkin olevani agilityryhmässä. Olin agilitykisoissa talkoilemassa ja silmäni pysähtyivät kisaamassa olevaan koiraan. Se oli keskikokoinen, tummanpuhuva, nopea ja kiihkeä pitkäturkkinen koira. Se oli elämäni ensimmäinen tervueren mitä näin ja koira teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäinen tervueren, Pinkki (Flammeus Get Up 2006-2020) muutti minulle ensimmäiseksi ihan täysin omaksi koirakseni ollessani 16 vuotta. Pinkin kanssa tutustuin näyttelykehiin ja kiersimmekin menestyksekkäästi kehiä ympäri eurooppaa, ensin kyytiläisenä ja myöhemmin kuljettajana. Pari tervua myöhemmin eksyin suojeluryhmään ja aloin katselemaan ryhmän malinoiseja vähän eri silmällä. Ne olivat atleettisia, sporttisia ja äärimmäisen nopeita koiria ja viehätyin niiden fysiikasta ja intensiteetistä. Jokusen ajan päästä hain kotiini ensimmäisen oman malinoisnarttuni, Jutun.

Juttu on koira, joka muutti suhtautumiseni koiriin täysin. Se on itseriittoinen oman tiensä kulkija, jonka kouluttaminen on ollut hyvin vaiheikas prosessi. Juttu ei omaa tippaakaan malinoiseille ominaista halua miellyttää, vaan se toimii täysin omien agendojensa mukaan vailla huolta huomisesta. Kaverien kanssa vitsailtiin, että Juttu on koira, mitä ei koskaan saatu hallintaan ja siitä se ajatus lähti..

Jutun jäätyä pois jalostuksesta terveysasioiden takia, halusin sisällyttää Jutun silti osaksi kasvatustyötäni jollain tavalla. Siksi kaikki kasvattini kantavat kennelnimeä No control.